Kesän 2020 akvarellikurssi

Kesän kurssi järjestettiin Villa Armaassa, 25.-26.7. Kokemuksistaan meille kirjoittaa Kristiina Pyhälammi-Toivonen:

Olen kirjoittanut kalenteriini päivien 25-26.7 kohdalle: ”Akvarellikurssi meni hienosti. Mari Järventausta oli ihana opettaja, Aulin keitot herkullisia, ilma mitä kaunein”.

Kolmetoista innokasta maalaria sai kokoontua kyseisenä heinäkuun viikonloppuna nauttimaan taiteentekemisestä hyvässä seurassa pitkän ja poikkeuksellisen, rajoituksia täynnä olleen kevään jälkeen. Yhdistyksen kesäkurssin aiheena oli tällä kertaa akvarellimaalaus, edellisestä akvarellikurssista oli jo lähes 10 vuotta. Osa kurssilaisista oli pitkään harrastaneita, mutta sekä konkarit että aloittelijat ottivat innokkaina vastaan opettajan jakamaa tietoa. Opettaja perehdytti meitä monipuolisesti akvarellimaalauksen tekniikkaan.

Mitä opimme? Ainakin sen, että akvarellimaalauksessa hyvillä välineillä on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Huonot välineet vain turhauttavat ja sammuttavat innostuksen alkuunsa. Paperilla on väliä, vähintään 300 g painava lumppupaperi on suositeltava, selluloosasta valmistettu paperi antaa paljon huonomman tuloksen. Myös kunnon sivellin on välttämätön.

Hyvissä väreissä on paljon pigmenttiä. Tärkeä väline akvarellimaalarille on myös suihkupullo. Akvarellin maalaaminen lähtee aina paperin huolellisesta kastelemisesta. Saimme ohjeita myös paperin kiinnityksestä.

Itse kunkin ennakkoluulot akvarellimaalausta kohtaan saivat kurssilla kyytiä, ja viikonloppu meni yhdessä hujauksessa oppimisen ja iloisen tekemisen merkeissä.

Kevätkokous Vapriikissa

Yhdistyksemme kokoontui kesäkuussa Tampereen Vapriikkiin kokouksen merkeissä. Kokoukseen sisältyi tutustuminen Vapriikin Ostia -näyttelyyn. Kokemuksistaan meille kertoo Maire Ovaskainen.

Kangasalan kuvataiteen ystävien kokous oli Tampereella Vapriikissa. Kokouksen alkuun saimme oppaan johdolla tutustua Ostia-näyttelyyn. Saimme astua historiaan Rooman kaupungin keskustasta 25 kilometriä merelle päin.

Ostia oli Rooman satamakaupunki. Se syntyi ajanlaskumme alussa ja kaupungissa elettiin kukoistuskautta 100­-200 luvuilla, asukkaita oli noin 50000. Ostia oli vilkas kansainvälisen kaupan keskus.

Satamaan tuotiin leipäviljaa, öljyä ja viiniä. Keisarin ajalla tuontitavaroina olivat myöskin mausteet ja yrtit. Kosmetiikkaa varten tuotiin pikmenttejä ja helmiä, korukiviä ja silkkiä Kiinasta asti.

Ostiassa oli liiketoimintaa; kala- ja kanakauppiaita, vihanneskauppiaita, seppiä, suutareita sekä kehrääjiä. Myös orjakauppaa oli; orjia käytettiin kantajina. Afrikan maista tulleet toimivat lyhdynkantajina. Vähitellen muodostui erilaisia ammattikiltoja.

Ostia -näyttelyyn on koottu mielenkiintoisia välähdyksiä ajanlaskumme alkupuolelta satamakaupungin rakenteista, asumisesta, elämäntavasta, kulttuurista ja uskonnoista. 300 -luvulla rakennettiin ensimmäinen basilika ja kaupunkiin syntyi myöskin juutalaisten yhteisö.

Kaupunki hautautui hiekkaan. 1800 -luvulla tehtiin satunnaisia kaivauksia ja ihmeteltiin. 1939 – 1942 kaivauksia jatkettiin ja 1960 -luvulla aloitettiin tutkimustyö ja se jatkuu edelleen. Tällä hetkellä arvellaan että kolmasosa kaupungista on saatu esille.

Mielenkiintoinen näyttely jatkuu edelleen Vapriikissa yli vuodenvaihteen.